Oikeastaan ryhmän matka alkoi edellisenä iltana rohkeimpien aloittaessa jo perjantaina. Tämä johti sunnuntai aamuna tilaan, jota voisi kutsua omien mielenraunioiden tonkimiseksi. Voisiko päivän retki alkaa paremmissa merkeissä varsinkin, kun allekirjoittanut ei tiennyt talviajan alkaneen, mikä johtikin pienoiseen polemiikkiin puhelimessa sovittaessa tapaamisaikaa suurelle ja mahtavalle Tampereen keskustorille.
Jäsen T:n miehekkäästä valosauvasta olivat patterit loppuneet johtuen viikkojen pimässä asumisesta?? Jäsen R ja Jäsen S sopivat tapaamisen aina luotettavan kortteliSiwan ulkopuolella, jonne R hyppelikin innoissaan reikäisillä UE-kengillään saaden jopa 100-vuotiaan mummelinkin kehumaan suoritusta sanoin "olipa hieno hyppy". Siwa oli juuri niin täynnä, kuin voi olettaa rankan viikonlopun jälkeen tutisevien setien ja tätien hakiessa helpotusta tuskaiseen elämäänsä. Jäsen R sai myös helpoitusta ja jännitystä elämäänsä ostamalla Cappuchino Colan.
S ja R tapasivat Jäsen T:n, Prospect jäsenen ja Hangaroundin sovitussa paikassa jossa hytistiin ja manattiin kylmän pohjoisen viiman piestessä joka suunnasta. Johtuen jäsen R:n toistuvasta tavasta hävittää oikean käden hansikas riehakkaan illan päätteeksi varustuksesta puuttuivat nyt hyödylliset hanskat.
Nousimme linja-autoon, joka onneksemme tulikin nopeasti, ennen kuin Jäsen R:n kädet muuttuivat sinisiksi. Numero 15 oli tämän vikuroivan yksilön nimi ja se veikin meitä joutuisasti kohti määränpäätämme. Matkan aikana T ja Prospect alkoivat kiistelemään linja-auton käyttämästä reitistä ja missä tulisi jäädä pois muiden tuijottaessa jäätävään ulkoilmaan ympäristön muuttuessa Nekalamaisemmaksi, joka kilometrillä.
Päädyimme ufon näköisen grillin vastapäätä olevalle pysäkille keskelle Nekalamaista lähiötä Nekalassa. Olimme saapuneet huijareiden, salamurhaajien, murhaajien, keinottelijoiden, riitapukareiden, varkaiden ja kaikista vaarallisimpien eli Nekalan juoppojen valtakuntaan. Lähdimme kävelemään pitkin autiota katua mielenkiintoisten kohteiden vieriessä ohitsemme. Äkkiä jäsen T huomasi jotakin mielenkiintoista edessämme maassa. Neliömäinen melko suuri objekti makasi maassa suoraan edessämme. Voisiko olla, että olimme törmänneet Nekalalaiseen keksintöön, joka oli pelastanut monen paikallisen paleltumiskuolemalta. Innosta täristen lähestyimme objektia, mutta pettymys oli suuri, koska sisäpuoli ammotti tyhjyyttään. Jäsen T päätti ottaa kuvan muistoksi tästä järisyttävästä tapahtumasta.
Osataan Nekalassa pitää hauskaakin sillä Sorin sirkus oli taiteillut itsensä aivan Turun munan juurelle. Kyseessä oli jonkinsortin varaston tyhjennys ja myytävänä oli kaikenmoisia kummallisuuksia puuhöylistä kompressoreihin ja hokkareihin. Koimme myös mielenkiintoisen hetken nauttiessamme pullakahvit Sorilaisten sekä paikallisten kanssa hyytävässä kylmyydessä Turun munan heittäessä pitkän varjonsa alueen ylle.
Aivan oma yksilönsä, ainutlaatuinen, luokassaan monipuolisin, kaunis, eksoottinen, mystinen ja mielikuvituksellinen kuvaavat Turun munaa erittäin hyvin tosin, jos olisimme päässeet sisäpuolelle. Alue oli aidattu, joka puolelta ja kaikki ovet olivat säpissä. Löysimme, kuitenkin mielenkiintoisen reiän eräästä siilosta ja toden totta, kuin olen Kristitty, hyvin uskovainen ja vannon Jessen nimeen näytti siltä, että joku oli käyttänyt ahdasta, mutta korkeata asumusta majanaan. Muuten kohde tuotti pettymyksen tuskaisia rintakipuja, vaikkakin jäsen R yritti epätoivoisesti lapsena Tarzan elokuvassa näkemäänsä liaani temppua päästäkseen avoimesta "ikkunasta" sisään. Tutina ja sydämen tykytys lopettivat nämä lapsuuden harhaluulot lyhyeen. Kyseisen aktin aikana selvisi myös, että jäsen S oli röyhkeästi pimittänyt nahkahanskojaan Jäsen R:ltä, vaikka piti mukanaan lisäparia.
Kiinnostuksemme tätä suljettua kohdetta kohtaan katosi nopeasti ja päätimme yhdessä tuumin toteuttaa suunnitelman jonka kaikki tiesivät tapahtuvaksi, mutta kukaan ei rohjennut sanoa ääneen. UE-kieleltä normaali Suomeen käännettynä tämä tarkoitti kaljoittelua, jossakin aterian kera. Allapäin joukkio päätti toteuttaa suunnitelman ja matka pois Nekalasta, luojan kiitos, alkoi. Paluumatkan alkumetreillä tapahtui, jotakin odottamatonta. Kuin jonkin korkeamman voiman tahdosta jäsen R huomasi mielenkiintoisen roskalavan erään teolisuusrakennuksen pihassa. Hetken tutkimusten jälkeen todistimme reissun ehdotonta kohokohtaa eli dyykkasimme lavan aarrearkkua ja löysimme jonkin epäonnisen koko elämän mikrokosmoksena. Ryhmän mukaan tarttui videokasetteja, dioja ja diaprojektorin linssi, josta jäsen T lupasi tehdä makro-linssin kameraansa. Muita mielenkiintoisia tavaroita olivat muutama runokirja, sohva plus muita huonekaluja sekä muuta epäonnisen sälää.
Kaupungissa juhlistimme jätelavan ansiosta sittenkin onnistunutta reissua. Hyvä seura, ruoka ja juoma ovat avainsanoja jotka kuvaavat loppu päivän tapahtumia, jotka alkoivat Semaforista ja päätyivät ramman ryhmän saapumiseen Koti-baariin. Koti-baarissa Jäsenet R, T ja S kuluttivat aikaa juoden olutta, puhuen paskaa ja ihmetellen maailman nyansseja ja yksityiskohtia. Jäsen R todisti ylivoimaiset taikurin kykynsä ja vaivutti itsensä transsiin kahden penkin välille. Jäsen T ikuisti hetken Jäsen S:än antaessa kannustavia kommentteja. Loppu iltaa kuvaa hyvin kommentti "Äiti mua huimaa!!".
-R, teksti
-T, kuvat
No comments:
Post a Comment