7.3.07

Grodék, Poland

Last saturday I got the opportunity to join the boys and girl from Opuszczone for a trip to an abandoned Soviet village in Grodék. You could call it a ghost town even. Grodék was a Soviet armybase from WW II to the early nineties. During this time some 5000 troops were living in Grodék. After Soviet Union collapsed the troops left leaving the base empty. Now Grodék is inhabited by one family who are taking down other buildings except for their own for firewood. Some of the apartment buildings still had windows and they were even for sale. When the town was inhabited it consisted of little more than ten apartment blocks, a school, cinema, hospital etc. Unbelievable to see.
Thanks for Travis, Chris, Marek & Aga for taking me here with you!
Pictures, people:

Everything possible was stolen from the buildings on the outskirts of the town.

3 years ago this bulding had walls and a roof...

View to the main street. The silence of this city is amazing.

More apartment blocks.

Phew.

A little bit of modern decorations also.

The spring is here.

I went for a walk by myself in the town and on the way back I met these guys. You could say I was a little worried, but as it turns out the lads were filming a short movie in Grodék. Luckily.

Older decorations. I'm a big fan of Soviet realism.

Cut the sword of capitalism...

That's how you make Duracell bunnies: give them coffee

The music class in the school

Nice paintings on the wall. I bet it sucked to live in this room.

Curtains were gone.

Local boy was more than interested in what we were doing. Specially I was interesting since I didn't speak Polish.

(c) Chris, Opuszczone

(c) Chris, Opuszczone


-S

Soviet bunker, Poland

During the trip to Grodék we also stopped to an abandoned Soviet bunker in between Poznan and Grodék. The bunker was built by the Germans in the WW II and after the war it was used by the Soviet troops to get rid of old ammunation and explosives. The bunker contained hundreds of meters of dark tunnels full of writings on the walls, lots of bats and sand. A very interesting place indeed. Here are some photos for you to see...




(c) Chris, Opuszczone
(c) Chris, Opuszczone(c) Chris, Opuszczone
(c) Chris, Opuszczone



-S

Abandoned railway, Poland

A couple of pics of an abandoned railway bridge near Grodék.



(c) Chris, Opuszczone

(c) Chris, Opuszczone

(c) Chris, Opuszczone




-S

20.2.07

Hackerschermarkt, Berliini

TRS jatkaa kansainvälisellä linjalla: Jäsen S tutustui hylättyyn ja vallattuun rakennukseen Berliinissä. Rakennus on 5-kerroksinen entinen asuinkompleksi jonka ovat vallanneet taiteilijat ja punkkarit. Rakennuksessa toimii pari "kauppaa" ja "ateljeeta", mutta eiköhän siellä lähinnä kiljua juoda ja valiteta työttömyysturvasta (huomaa kirjoittajan törkeä asenteellisuus). Jäsenen S henkilökohtaisista mielenkiinnoista johtuen kennolle on tarttunut lähes ainoastaan seinäpiirustuksia... Nauttikaa, jos vaan maistuu.

Lopussa pari kuvaa Alexanderplatzin läheisestä kirkosta. Kirkko ei ole varsinaisesti hylätty, mutta puuttuuhan siitä katto... (kansioon TTP nää kuvat vaan samantien)

-S

PS. Olen melko varma, että lähikuukausien aikana tulee mielenkiintoista materiaalia eetteriin. Pysykää kuulolla!






Ja Alexanderplatz:

30.1.07

Sanitorija "Līva"

The pictures, finally:












-T

5.1.07

Kemeri, Jurmala

An old Sanitarium. Abandoned in early 90's. Renovation started twice, never completed.

Full report and more pictures to come.


-T

2.12.06

Lohjan betoni, Kantola Hämeenlinna. Kuvia.

Muutama kuva viimeisimmältä reissulta, olkaa niin hyvät. Mukana pakollinen (kola)kuljetinkuva ja jopa bonus-ruutu humpahtavilta jatkoilta.

Vámonos amigos!










-T

25.11.06

Lohjan betoni, Kantola Hämeenlinna


Heip.

Ihan nopea postaus tähän alkuun. TRS teki pitkästä aikaa ihan oikean UE-keikan (!). Kohteena oli hylätty sementtitehdas Hämeenlinnan Kantolassa. Vahvuus S & T. Homma sujui hienosti ja kelalle saatiin muutama TTP-otos. Sittemmin matka on jatkunut Itä-Vantaalle ja kohti humppamantereita. Kätevästi o nsaatu yhdistettyä UE, humppa ja järjetön viinanjuonti.

Kuvia ja jotain järkevää ensi viikolla kun selviämme.

TRS psta,
S

29.10.06

Pelkoa ja inhoa Nekalassa

Tätä päivää oltiinkin ryhmän sisällä odotettu kuin kuuta nousevaa sillä kohteeksi oli valittu jännittävän niminen Turun muna. Nimi sai ainakin kynäilijän mielikuvituksen laukkaamaan ja eteeni avautui näkymä munanmuotoisesta rakennuksesta, joka odottaa oikeata hetkeä laukaisuun takaisin maatakiertävälle radalle ja lentoa kotiplaneetta Venukselle!? Kaikkea ne Turussa keksivätkin, ihka oikean avaruusaluksen.

Oikeastaan ryhmän matka alkoi edellisenä iltana rohkeimpien aloittaessa jo perjantaina. Tämä johti sunnuntai aamuna tilaan, jota voisi kutsua omien mielenraunioiden tonkimiseksi. Voisiko päivän retki alkaa paremmissa merkeissä varsinkin, kun allekirjoittanut ei tiennyt talviajan alkaneen, mikä johtikin pienoiseen polemiikkiin puhelimessa sovittaessa tapaamisaikaa suurelle ja mahtavalle Tampereen keskustorille.

Jäsen T:n miehekkäästä valosauvasta olivat patterit loppuneet johtuen viikkojen pimässä asumisesta?? Jäsen R ja Jäsen S sopivat tapaamisen aina luotettavan kortteliSiwan ulkopuolella, jonne R hyppelikin innoissaan reikäisillä UE-kengillään saaden jopa 100-vuotiaan mummelinkin kehumaan suoritusta sanoin "olipa hieno hyppy". Siwa oli juuri niin täynnä, kuin voi olettaa rankan viikonlopun jälkeen tutisevien setien ja tätien hakiessa helpotusta tuskaiseen elämäänsä. Jäsen R sai myös helpoitusta ja jännitystä elämäänsä ostamalla Cappuchino Colan.

S ja R tapasivat Jäsen T:n, Prospect jäsenen ja Hangaroundin sovitussa paikassa jossa hytistiin ja manattiin kylmän pohjoisen viiman piestessä joka suunnasta. Johtuen jäsen R:n toistuvasta tavasta hävittää oikean käden hansikas riehakkaan illan päätteeksi varustuksesta puuttuivat nyt hyödylliset hanskat.

Nousimme linja-autoon, joka onneksemme tulikin nopeasti, ennen kuin Jäsen R:n kädet muuttuivat sinisiksi. Numero 15 oli tämän vikuroivan yksilön nimi ja se veikin meitä joutuisasti kohti määränpäätämme. Matkan aikana T ja Prospect alkoivat kiistelemään linja-auton käyttämästä reitistä ja missä tulisi jäädä pois muiden tuijottaessa jäätävään ulkoilmaan ympäristön muuttuessa Nekalamaisemmaksi, joka kilometrillä.

Päädyimme ufon näköisen grillin vastapäätä olevalle pysäkille keskelle Nekalamaista lähiötä Nekalassa. Olimme saapuneet huijareiden, salamurhaajien, murhaajien, keinottelijoiden, riitapukareiden, varkaiden ja kaikista vaarallisimpien eli Nekalan juoppojen valtakuntaan. Lähdimme kävelemään pitkin autiota katua mielenkiintoisten kohteiden vieriessä ohitsemme. Äkkiä jäsen T huomasi jotakin mielenkiintoista edessämme maassa. Neliömäinen melko suuri objekti makasi maassa suoraan edessämme. Voisiko olla, että olimme törmänneet Nekalalaiseen keksintöön, joka oli pelastanut monen paikallisen paleltumiskuolemalta. Innosta täristen lähestyimme objektia, mutta pettymys oli suuri, koska sisäpuoli ammotti tyhjyyttään. Jäsen T päätti ottaa kuvan muistoksi tästä järisyttävästä tapahtumasta.

Osataan Nekalassa pitää hauskaakin sillä Sorin sirkus oli taiteillut itsensä aivan Turun munan juurelle. Kyseessä oli jonkinsortin varaston tyhjennys ja myytävänä oli kaikenmoisia kummallisuuksia puuhöylistä kompressoreihin ja hokkareihin. Koimme myös mielenkiintoisen hetken nauttiessamme pullakahvit Sorilaisten sekä paikallisten kanssa hyytävässä kylmyydessä Turun munan heittäessä pitkän varjonsa alueen ylle.

Aivan oma yksilönsä, ainutlaatuinen, luokassaan monipuolisin, kaunis, eksoottinen, mystinen ja mielikuvituksellinen kuvaavat Turun munaa erittäin hyvin tosin, jos olisimme päässeet sisäpuolelle. Alue oli aidattu, joka puolelta ja kaikki ovet olivat säpissä. Löysimme, kuitenkin mielenkiintoisen reiän eräästä siilosta ja toden totta, kuin olen Kristitty, hyvin uskovainen ja vannon Jessen nimeen näytti siltä, että joku oli käyttänyt ahdasta, mutta korkeata asumusta majanaan. Muuten kohde tuotti pettymyksen tuskaisia rintakipuja, vaikkakin jäsen R yritti epätoivoisesti lapsena Tarzan elokuvassa näkemäänsä liaani temppua päästäkseen avoimesta "ikkunasta" sisään. Tutina ja sydämen tykytys lopettivat nämä lapsuuden harhaluulot lyhyeen. Kyseisen aktin aikana selvisi myös, että jäsen S oli röyhkeästi pimittänyt nahkahanskojaan Jäsen R:ltä, vaikka piti mukanaan lisäparia.

Kiinnostuksemme tätä suljettua kohdetta kohtaan katosi nopeasti ja päätimme yhdessä tuumin toteuttaa suunnitelman jonka kaikki tiesivät tapahtuvaksi, mutta kukaan ei rohjennut sanoa ääneen. UE-kieleltä normaali Suomeen käännettynä tämä tarkoitti kaljoittelua, jossakin aterian kera. Allapäin joukkio päätti toteuttaa suunnitelman ja matka pois Nekalasta, luojan kiitos, alkoi. Paluumatkan alkumetreillä tapahtui, jotakin odottamatonta. Kuin jonkin korkeamman voiman tahdosta jäsen R huomasi mielenkiintoisen roskalavan erään teolisuusrakennuksen pihassa. Hetken tutkimusten jälkeen todistimme reissun ehdotonta kohokohtaa eli dyykkasimme lavan aarrearkkua ja löysimme jonkin epäonnisen koko elämän mikrokosmoksena. Ryhmän mukaan tarttui videokasetteja, dioja ja diaprojektorin linssi, josta jäsen T lupasi tehdä makro-linssin kameraansa. Muita mielenkiintoisia tavaroita olivat muutama runokirja, sohva plus muita huonekaluja sekä muuta epäonnisen sälää.

Kaupungissa juhlistimme jätelavan ansiosta sittenkin onnistunutta reissua. Hyvä seura, ruoka ja juoma ovat avainsanoja jotka kuvaavat loppu päivän tapahtumia, jotka alkoivat Semaforista ja päätyivät ramman ryhmän saapumiseen Koti-baariin. Koti-baarissa Jäsenet R, T ja S kuluttivat aikaa juoden olutta, puhuen paskaa ja ihmetellen maailman nyansseja ja yksityiskohtia. Jäsen R todisti ylivoimaiset taikurin kykynsä ja vaivutti itsensä transsiin kahden penkin välille. Jäsen T ikuisti hetken Jäsen S:än antaessa kannustavia kommentteja. Loppu iltaa kuvaa hyvin kommentti "Äiti mua huimaa!!".









-R, teksti
-T, kuvat

19.10.06

Kevytliikenneväylä

Kevytliikenneväylät, kansanomaisemmin pyörätiet, ovat liikuttaneet meitä Suomalaisia, niin fyysisesti kuin emotionaalisestikin, jo vuosikymmeniä. Nuo moottoriliikenneväylien pikkuserkut polveilevat läpi suomenniemen mitä moninaisimmissa muodoissa, peltojen keskeltä urbaanin post-teollisen kaupunkimaiseman sydämeen. Voitaneen kai sanoa että, kansakuntamme kulloinenkin olotila, kasvot, ovat peilautuneet pyöräteille kuin telkän kuvajainen suolammen pintaan elokuisen aamun kuulaudessa. Ikäväkseni joudun kuitenkin raportoimaan kauheuksista joita nämä maastomme pitkulaiset edustajat joutuvat julmimmillaan kokemaan. Oheinen ystävämme on julmin teoin katkaistu, molemmista päistään, ja jätetty groteskiksi maamerkiksi teollisuuden ja kasvunpalvonnan vuosikymmenestä. Sanani eivät riitä kertomaan, mitä tunsin tuota kuolonuntaan uinuvaa kulkuväylää pitkin vaellellessani, kuvat välittäkööt tuon alennustilan tuskaisen tunnelman.







-T

N.J.
Matskua ihan 'oikeistakin' reissuista luvassa, jahka käsipuoli pääsee mukaan.